Toisena päivänä ilma oli edelleen pilvinen. Lämpöasteita oli kuitenkin yli kymmenen, joten lämpöiseltähän se tuntui täältä suomesta tulleelle turistille.
Vatikaanin muurien sisäpuolella. Elikkä kuvassa Pietarin kirkko.
Jono pietarin kirkkoon oli PITKÄ, monta sataa metriä. En osaa arvioida sitä edes. Silti sitä ei kannata säikähtää, se liikkui melko ripeästi eteenpäin, eikä me jonoteltu kuitenkaan kun ehkä 15 minuuttia. Mielestäni Pietarin kirkkoon kannattaa ehdottomasti jonottaa. Ja kupolissa kannattaa käydä. Hissillä pääsee nousemaan puoliväliin ja loput pitää sitten kiivetä rappusia pitkin. Ahtaan paikan kammoiselle voi tulla tukalat oltavat. Portaat kun olivat melko ahtaassa välissä aika ajoin.
Näkymää kupolista...
Kuinkahan moni tähän samaiseen palloon on koskenut aikojen kuluessa...
Sisältä kirkosta bongailin välillä aika kammottavankin näköisiä juttuja... luurankoenkeli...
Vatikaanin muurien ulkopuolella...
Kauankohan tuonkin muurin rakentamiseen on kulutettu aikoinaan aikaa... Kadut olivat pääsääntöisesti mukulakiveä. Ja jalat todellakin olivat koetuksella matkan aikana. Hyvät kengät ehdottomasti kannattaa reissuun varata mukaan!