Nyt viimein ja vihdoin koittaa se aika,
että pääsen näkemään tuon ikuisen kaupungin.
Rooma odottaa meitä, neljän akan seuruetta,
nähtävyyksineen ja yllätyksineen.
Huomenna suuntaan kohti Helsinkiä ja
perjantai aamuna nostan jalan isänmaan kamaralta
ja astun seuraavaksi Italian maaperälle. Outoa!

En osaa oikeasti vielä edes kuvitella, että
ylihuomenna tähän aikaan mä istun lentokoneessa.
Onko matkalle lähteminen aina tällaista?
Ainuttakaan tavaraa en oo vielä laukkuuni pakannut,
kiire taitaa taas tulla, niinkun aina...
Kuitenkin mulle tää on paras tapa valmistautua matkaan,
eli pakata edellisenä iltana ennen matkalle lähtöä.

Mieli on jo haikea, koska tiedän sen, että
ikävä tulee olemaan kova. Tuo meidän
pienimmäinen on vasta 10kk ikäinen, eikä hän
mitenkään voi ymmärtää, minne äiti on yhtäkkiä kadonnut.
Mutta toisaalta, kun tiedän, että lapset ovat hyvässä
hoidossa, isänsä huomassa, voin olla varma
että he saavat huomiota, rakkautta ja paijausta,
kaikkea sitä, mitä minäkin läsnäollessani antaisin.

Blogi on siis hetkisen aikaa tauolla,
mutta ei mene aikaakaan,
kun jo päivittelen tänne uutta.
Varsinkin kertomusta tuosta ihanasta
kaupungista ja sen antamista kokemuksista
ja elämyksistä!
Kirjoittelemisiin!! :D