On niin paljon asioita mistä pitäisi puhua. Liian paljon.
Ajatusten röykkiöt kasautuvat isoiksi massoiksi
ja aiheuttavat oikosulun mielissämme.
Pelottaa, että jää huomaamatta tärkeitä asioita,
jotka liukuvat salakavalasti ohi silmiemme
jos emme niitä ajoissa huomaa.

Yhteiseen päämäärään pyrkiminen on se tärkein asia.
Silloin kun katsotaan samaan suuntaan
on helpompi luottaa siihen,
että edes jotain tehdään oikein.
Silti, vaikka tässä hetkessä ollaan yhdessä
on jokainen kuitenkin pohjimmiltaan niin totaalisen yksin.

Eikä mikään takaa sitä, että loppu on onnellinen,
vaikka me tekisimme niin kuin kaikki "avain onneen" kirjat kehottaa.
Kukaan ei tiedä kuitenkaan, mitä tuleman pitää.
Kukaan ei pysty oikeasti ennustaa tulevaisuutta niin,
että siihen pystyisi täysin luottamaan.
Kortit on jonkun korkeamman käsissä,
jonkun, joka lätkii niitä pöytään sattumanvaraisesti,
välillä nauraen, välillä ehkä jopa itkien.

Onko se joku kohtalo, vai jotain suurempaa,
sitäkään me emme ehkä koskaan saada tietää...
Vasta tulevaisuus näyttää sen,
mitä me tänään niin paljon mietimme
ja minkä takia menetämme unet.
Yksi sanonta on mielestäni ylitse muiden,
joka kuvaa parhaiten tätä meidän hullua taivalta tällä pallolla:
ELÄMÄ ON!!