On laulu linnun vaiennut, vain tyhjää ääntä tuuli kuljettaa.
Ottaa siipiensä suojaan varovasti tyhjän,
ei siis mitään.
Silti niin varovasti, niin varovasti kuljettaa,
vaikkei kuljeta mitään.

Hellii siivet hipoen hiljaa, kuin luulisi siinä jotain olevan.
Tahtoo pitää kiinni ei mistään,
ei siis mistään.
Tahdo ei luovuttaa, ei tahdo myöntää
kaiken olevan turhaa.

Jos katsoisi peiliin, peiliin tuulien,
vain tyhjää näkisi, näkisi ei mitään.
Eikä ääntä kuuluisi, ei laulua lintujen.
Ei olisi ketään, olisi ei mitään.

Kuljeta kauas, kuljeta hiljaa, silti päästen perille.
On käsky varma, käsky kova, vaikka
tietääkin olevan ei mitään.
Sen päästävä on perille, vaikket kuulisikaan mitään,
ei ole mitään...